Pakkausasetus on EU:n tuotesäännöistä se, joka osuu laajimmin, koska lähes kaikki myytävä on pakattua. Se siirtää kysymyksen jätevaiheesta suunnitteluvaiheeseen: pakkaus on suunniteltava materiaalina kierrätettäväksi, sen on sisällettävä tietty osuus kierrätettyä materiaalia, se ei saa olla suurempi kuin sisältö edellyttää, ja se on merkittävä niin, että sen poisheittäjä tietää, minne se kuuluu. Vaatimukset kiristyvät vaiheittain, ja se, joka suunnittelee pakkauksen uudelleen tänään, suunnittelee sitä tulevaa vaihetta varten.
Itse pakkausta koskevat vaatimukset
- Materiaalina kierrätettävyys suorituskykyluokittain arvioituna – ja mitä tapahtuu pakkaukselle, joka päätyy liian alhaiseen luokkaan.
- Kierrätetty sisältö: mitkä tavoitteet koskevat mitäkin materiaalia, miten osuus lasketaan ja mikä näyttö kelpaa.
- Minimointi ja tyhjä tila: pakkaus ei saa olla toiminnan vaatimaa suurempi tai painavampi, mikä osuu kovaa verkkokaupan pahvilaatikoihin.
- Merkinnät: yhdenmukaistetut symbolit materiaalilajille ja lajittelulle, pakkauksessa ja tarvittaessa keräysastiassa.
- Kielletyt pakkausmuodot ja aineet, joiden myötä tietyt kertakäyttöpakkaukset poistuvat kokonaan.
Teitä organisaationa koskevat vaatimukset
- Mikä roolinne on – valmistaja, maahantuoja, jakelija vai pakkaaja – koska velvollisuudet seuraavat roolia ja useimmilla yrityksillä on niitä useampi.
- Tuottajavastuu: rekisteröinti, maksut ja niiden perustana oleva raportointi.
- Uudelleenkäytön ja keräyksen tavoitteet sekä niihin liittyvät panttijärjestelmät.
- Valvonta ja seuraamukset sekä se, mitä markkinavalvonta voi pyytää nähtäväksi.
- Miten työ otetaan käyttöön jäämättä selvitysvaiheeseen: kuka omistaa pakkaustiedot ja missä tuotekehityksen vaiheessa vaatimus on asetettava.
Pakkaus on tuote, jolla on omat vaatimuksensa
Asetusta erottaa sitä edeltäneestä direktiivistä se, että pakkausta arvioidaan erikseen sellaisten vaatimusten valossa, joiden on täytyttävä markkinoille saatettaessa. Se tekee pakkausvalinnoista suunnittelukysymyksen, johon liittyy dokumentointivelvollisuus, ja siirtää sen pakkausmateriaalien hankinnasta tuotekehitykseen.
Kysymyksiä PPWR:stä
- Emme valmista pakkauksia. Koskeeko se silti meitä?
- Kyllä, jos täytätte, tuotte maahan tai myytte pakattuja tuotteita. Asetus asettaa velvollisuuksia useille ketjun rooleille, ja sillä, joka pakkaa oman tuotteensa ostettuun pahvilaatikkoon, on vastuu tuosta laatikosta. Koulutus alkaa sen selvittämisestä, mikä tai mitkä roolit teillä on.
- Mitä kuljetuspakkauksiin ja teollisuuspakkauksiin sovelletaan?
- Nekin kuuluvat soveltamisalaan. Asetus erottaa kuluttaja-, ryhmä- ja kuljetuspakkaukset, ja vaatimukset vaihtelevat, mutta lavakääre, välilevyt ja laatikot eivät jää ulkopuolelle. Valmistavassa teollisuudessa suurin volyymi on usein juuri niissä.
- Onko tämä sama asia kuin jo olemassa oleva tuottajavastuumme?
- Ruotsin tuottajavastuujärjestelmä säilyy ja liitetään osaksi asetuksen järjestelmää, mutta PPWR tuo lisäksi vaatimuksia siitä, miten pakkaus on suunniteltu – kierrätettävyys, kierrätetty sisältö, tyhjä tila ja merkinnät. Jo tekemänne raportointi on siis osa työtä, ei kaikki.
- Mitä meidän pitää tehdä ensin?
- Selvittää, mitä pakkauksia oikeasti saatatte markkinoille ja mistä ne koostuvat. Lähes kaikki muu – luokittelu, kierrätetyn sisällön laskeminen, maksut, merkinnät – rakentuu tuon listan varaan, eikä useimmissa yrityksissä sitä ole koottu mihinkään.
Koulutus PPWR:stä
Verkkokurssi omaan tahtiin pakkauksista vastaaville, tuotekehitykselle, hankinnoille ja kestävyydelle.
Katso koulutukset